Lopun alku

Kurkunpääntulehdus. Alkava influenssa? Tulossa oleva leikkaus. Tekemättömät työt. Siinähän sitä näin aluksi. Lähetin juuri näin aurinkoisen sunnuntain kunniaksi vihoviimeisen opiskeluihin liittyvän tehtävän eteenpäin. Tarkoituksena saada se rimaa hipoen läpi. Minulla kun on toimiva käsi enää kolme päivää ja sitten ei kirjoitushommat enää suju vähään aikaan. Onneksi leikataan, jotta siitä saadaan taas toimiva.

Tuskaa on ollut tehdä kaikkia niitä asioita loppuun, jotka pitää saada hoidettua ennen leikkausta. Olen nimittäin tehnyt niitä täältä sairasvuoteeltani voimieni mukaan. Tietysti tähän vaiheeseen piti iskeä myös tauti, joka estää puhumisen ja nielemisen ja sattuukin...on se myös estänyt aivotoiminnan. Pari päivää sitten oli ruokakauppareissu, jossa sattui ja tapahtui paljonkin. Olin niin uupunut, että en kotona muistanut mitä olin ostanut ja mitä en. Ja osan ostoksista olin maksettuani jättänyt kassalle. Hienoa.

Opinnot lopussa. Itseään ei voi onnitella. En kokenut sitä oppimisen iloa kuin verkkokurssilla. Opiskelun takkuisuus oli monen asian summa. Itseään on asenteen kohdalla ihan peiliin katsomisen paikka. Enpä laittanut peliin kaikkea sitä, mitä olisin voinut.

Voisin kuitenkin armahtaa itseäni tämän kerran. On tässä viime vuosina opiskeltu niin paljon ja niin tiivisti, että nyt ei enää ollut sellaiseen voimavaroja. Nyt olisi aika vaikka nauttia keväästä ja kesästä. Sen aloitan torstaina, heti kun pääsen leikkauksesta. Pakko aloittaa, sillä muutakaan hyödyllistä ei voi tehdä. :) Voin nauttia kaikkien muiden puolesta. Istun terassilla ja katson kun nurmikko kasvaa. Siinähän sitä tällaiselle duracelille haastetta