Siinä se nyt on, paperi, joka todistaa minun opettajuuteni. Maistelen opettaja sanaa. Ei ole vielä tuttu maku.
Asiaa en ole noteerannut, en juhlistanut. Tänään ajattelen, että ehkä sittenkin se olisi kuohuvan väärti. Onhan se tehty. Huonosti ja vailla intoa, mutta tehty kuitenkin. Olisin voinut tehdä enemmänkin, joten mennyttä aikaa häpeillen katselen. Ehkä siksi ei ole intoa sen juhlintaankaan ollut. Hain myös lehtoraattia. Sen kohtalo selviää ensi viikolla.
Kiitän opiskelutovereita yhteisestä kivikkoisesta ja mutkaisesta matkasta. Loppukohden reissu keveni.
Käsi toimii jo paremmin ja odotan töihin pääsyä. Kotona oleskelu ei ole minua varten, siis en ole vielä valmis eläkkeelle. :)
Nyt suuntaan tarmoni ja luovuuteni remonttikohteisiimme. Niitähän tälle kesälle riittää. Ehkä syksyn alkaessa istun uudessa saunassa nautiskellen.
torstai 22. toukokuuta 2008
sunnuntai 20. huhtikuuta 2008
Lopun alku
Kurkunpääntulehdus. Alkava influenssa? Tulossa oleva leikkaus. Tekemättömät työt. Siinähän sitä näin aluksi. Lähetin juuri näin aurinkoisen sunnuntain kunniaksi vihoviimeisen opiskeluihin liittyvän tehtävän eteenpäin. Tarkoituksena saada se rimaa hipoen läpi. Minulla kun on toimiva käsi enää kolme päivää ja sitten ei kirjoitushommat enää suju vähään aikaan. Onneksi leikataan, jotta siitä saadaan taas toimiva.
Tuskaa on ollut tehdä kaikkia niitä asioita loppuun, jotka pitää saada hoidettua ennen leikkausta. Olen nimittäin tehnyt niitä täältä sairasvuoteeltani voimieni mukaan. Tietysti tähän vaiheeseen piti iskeä myös tauti, joka estää puhumisen ja nielemisen ja sattuukin...on se myös estänyt aivotoiminnan. Pari päivää sitten oli ruokakauppareissu, jossa sattui ja tapahtui paljonkin. Olin niin uupunut, että en kotona muistanut mitä olin ostanut ja mitä en. Ja osan ostoksista olin maksettuani jättänyt kassalle. Hienoa.
Opinnot lopussa. Itseään ei voi onnitella. En kokenut sitä oppimisen iloa kuin verkkokurssilla. Opiskelun takkuisuus oli monen asian summa. Itseään on asenteen kohdalla ihan peiliin katsomisen paikka. Enpä laittanut peliin kaikkea sitä, mitä olisin voinut.
Voisin kuitenkin armahtaa itseäni tämän kerran. On tässä viime vuosina opiskeltu niin paljon ja niin tiivisti, että nyt ei enää ollut sellaiseen voimavaroja. Nyt olisi aika vaikka nauttia keväästä ja kesästä. Sen aloitan torstaina, heti kun pääsen leikkauksesta. Pakko aloittaa, sillä muutakaan hyödyllistä ei voi tehdä. :) Voin nauttia kaikkien muiden puolesta. Istun terassilla ja katson kun nurmikko kasvaa. Siinähän sitä tällaiselle duracelille haastetta
Tuskaa on ollut tehdä kaikkia niitä asioita loppuun, jotka pitää saada hoidettua ennen leikkausta. Olen nimittäin tehnyt niitä täältä sairasvuoteeltani voimieni mukaan. Tietysti tähän vaiheeseen piti iskeä myös tauti, joka estää puhumisen ja nielemisen ja sattuukin...on se myös estänyt aivotoiminnan. Pari päivää sitten oli ruokakauppareissu, jossa sattui ja tapahtui paljonkin. Olin niin uupunut, että en kotona muistanut mitä olin ostanut ja mitä en. Ja osan ostoksista olin maksettuani jättänyt kassalle. Hienoa.
Opinnot lopussa. Itseään ei voi onnitella. En kokenut sitä oppimisen iloa kuin verkkokurssilla. Opiskelun takkuisuus oli monen asian summa. Itseään on asenteen kohdalla ihan peiliin katsomisen paikka. Enpä laittanut peliin kaikkea sitä, mitä olisin voinut.
Voisin kuitenkin armahtaa itseäni tämän kerran. On tässä viime vuosina opiskeltu niin paljon ja niin tiivisti, että nyt ei enää ollut sellaiseen voimavaroja. Nyt olisi aika vaikka nauttia keväästä ja kesästä. Sen aloitan torstaina, heti kun pääsen leikkauksesta. Pakko aloittaa, sillä muutakaan hyödyllistä ei voi tehdä. :) Voin nauttia kaikkien muiden puolesta. Istun terassilla ja katson kun nurmikko kasvaa. Siinähän sitä tällaiselle duracelille haastetta
tiistai 25. maaliskuuta 2008
Vastavuoria
On ollut hiljaista. Ottaa aivoon. Ensin netti temppuili niin paljon, että harmituselin oli loman tarpeessa. Nyt sitten pitäs vääntää kehittämistehtävää ja onkin olkapää äitynyt niin pahaksi, että koneen ääressä ei aikuisten oikeesti edes pitäisi olla. Vaan deadline lähestyy.
Haaveilen ajasta, jolloin elämässä on vain perusasiat. Työ ja perhe. Ei yhtään opiskelua eikä muutakaan ylimääräistä. Siis haaveilen. Ja samanaikaisesti suunnittelen sekä saunan että kylpy-, kodinhoito-, makuu-, ja vierashuoneiden remonttia. Hullu.
Kevät (tai siis nyt taitaa ollakin talvi) pitäisi olla aikaa jolloin ei olisi yhtään deadlineä. Liian monta kevättä olen viime vuosina lukenut tenttiin ja opiskellut. Yhtenä keväänä kielotkin ehtivät kukkia ennen kuin asiaan havahduin.
Pahus. Pessimistikö minusta on tullut? Valittaja? ÄH. Onhan noita ilonaiheita paljonkin, kotona ja töissä. Niin ja lähiopinnoissakin. Viime aikoina siellä on ollut jopa hauskaa, kiitos siitä toverit.
Perskuta rallaa. Osa tekstistä katosi. Se viisas osa. Jotain sellaista pähkäilin, että yhä ajattelen opppimisesta, että sen pitää olla vaikeaa ja sen pitää teettää työtä loputtomiin. Kävin OTVO-jakson sivuilla vilkuilemassa, koska se opiskelu on kesken. Opintorekisteri näyttää kyllä suoritettua, mutta minä en saa sitä loppumaan. Pääsin vasta alkuun ja en ehdi, jaksa, kykene tekemään sen eteen mitä haluan. Haluaisin tonkia, nuuskia, haistella ja kaivella. Niin ja löytää sen, mitä verkkossa ohjaaminen on. Vaan ei ole resursseja. En voi luottaa siihen, että opin vaikka en koko ajan puurra. Olen Kallen tavoin kärsimätön: Kaikki oivallukset minulle ja heti. Ja selkeinä, kiitos. En kestä matkalla olevan olotilaa, kun on vasta oivaltanut, että ei osaa mitään. Repussa ei ole riittävästi eväitä.
Haaveilen ajasta, jolloin elämässä on vain perusasiat. Työ ja perhe. Ei yhtään opiskelua eikä muutakaan ylimääräistä. Siis haaveilen. Ja samanaikaisesti suunnittelen sekä saunan että kylpy-, kodinhoito-, makuu-, ja vierashuoneiden remonttia. Hullu.
Kevät (tai siis nyt taitaa ollakin talvi) pitäisi olla aikaa jolloin ei olisi yhtään deadlineä. Liian monta kevättä olen viime vuosina lukenut tenttiin ja opiskellut. Yhtenä keväänä kielotkin ehtivät kukkia ennen kuin asiaan havahduin.
Pahus. Pessimistikö minusta on tullut? Valittaja? ÄH. Onhan noita ilonaiheita paljonkin, kotona ja töissä. Niin ja lähiopinnoissakin. Viime aikoina siellä on ollut jopa hauskaa, kiitos siitä toverit.
Perskuta rallaa. Osa tekstistä katosi. Se viisas osa. Jotain sellaista pähkäilin, että yhä ajattelen opppimisesta, että sen pitää olla vaikeaa ja sen pitää teettää työtä loputtomiin. Kävin OTVO-jakson sivuilla vilkuilemassa, koska se opiskelu on kesken. Opintorekisteri näyttää kyllä suoritettua, mutta minä en saa sitä loppumaan. Pääsin vasta alkuun ja en ehdi, jaksa, kykene tekemään sen eteen mitä haluan. Haluaisin tonkia, nuuskia, haistella ja kaivella. Niin ja löytää sen, mitä verkkossa ohjaaminen on. Vaan ei ole resursseja. En voi luottaa siihen, että opin vaikka en koko ajan puurra. Olen Kallen tavoin kärsimätön: Kaikki oivallukset minulle ja heti. Ja selkeinä, kiitos. En kestä matkalla olevan olotilaa, kun on vasta oivaltanut, että ei osaa mitään. Repussa ei ole riittävästi eväitä.
tiistai 5. helmikuuta 2008
Nettiriippuvuutta?
Kaksi viikkoa on kotinetti ollut särkipoikkirikki. Ei toimi ei. Elisa ilmoittaa: toimii. Me soitamme: Ei toimi. Elisa ilmoittaa: toimii ja me taas....
Mikään ei toimi. Kotinetistä on tullut monen asian hoitamisen edellytys. Tarvitsin kirjastosta kirjoja, en siis voinut varata niitä netistä, vaan piti lähteä paikan päälle. Fiksuna päätin kotona, että vilkaisenpa netistä milloin kirjasto on auki, jotta en mene turhaan. Äly hoi.
Blogikin jumittaa. Ajatuksia olisi, mutta ei täältä työpaikalta niitä ehdi kirjoittamaan.
Että sitä voikin Kallea edelleen vaan kadehtia, sen blogista näkyy, että sillä vielä kulkee ajatus - vaikka pätkittäin.
Ottaa harmituselimeen.
Mikään ei toimi. Kotinetistä on tullut monen asian hoitamisen edellytys. Tarvitsin kirjastosta kirjoja, en siis voinut varata niitä netistä, vaan piti lähteä paikan päälle. Fiksuna päätin kotona, että vilkaisenpa netistä milloin kirjasto on auki, jotta en mene turhaan. Äly hoi.
Blogikin jumittaa. Ajatuksia olisi, mutta ei täältä työpaikalta niitä ehdi kirjoittamaan.
Että sitä voikin Kallea edelleen vaan kadehtia, sen blogista näkyy, että sillä vielä kulkee ajatus - vaikka pätkittäin.
Ottaa harmituselimeen.
maanantai 14. tammikuuta 2008
Totuus ammattitaidosta
Ammattikasvattajat ovat huonoja kasvattajia kun kyseessä on omat lapset. MOT.
perjantai 4. tammikuuta 2008
Yhtä takkuamista
Ennen vapaajakson alkua sitä kuvitteli tekevänsä vaikka mitä. Nyt häämöttää vapaan loppu ja kaikki suunnittellut asiat ovat tekemättä. Olen tosin lukenut 8 kirjaa (romaaneja ja dekkareita). Mutta nämä oikeat asiat ovat tekemättä. Oman väsymyksen havaitsee vasta kun on aikaa sitä ajatella.
Tänään olen analysoinut saamaani palautetta. Yksinkertaiseti vain käyttäen keskiarvoja. Tein myös ristiintaulukoinnit, mutta kukapa niiden tuloksia jaksaisi lueskella. Yleisesti ottaen asioista, josta suurimmalla osalla opiskelijoista ei ollut mitään tietoa tai vain välttävät tiedot, on nyt hyvät tai erinomaiset tiedot. Eikö olekin erinomainen juttu?
Ennen opetuksen alkua opiskelijat arvioivat omaa tämän hetkistä tietotasoa kvantitatiiviseen tutkimukseen liittyen asteikolla:1 = Ei mitään tietoa, 2=Välttävät tiedot, 3=Tyydyttävät tiedot, 4=Hyvät tiedot, 5= Erinomaiset tiedot.
Tulokset keskiarvoina (N= 42):
Ensimmäinen luku on ennen opetusta ja toinen opetuksen jälkeen
Kvantitatiivien tutkimus 1,85 4,24
Aineiston analyysi 2,05 3,93
Otos 2,13 3,95
Muuttuja 1,90 3,73
Havaintomatriisi 1,15 3,73
Spss 1,08 3,95
Frekvenssi 1,33 3,51
Tunnusluvut 1,56 3,10
Keskihajonta 2,08 3,85
Ristiintaulukointi 1,21 3,78
Vaihteluväli 1,90 3,56
Korrelaatio 1,69 3,74
Saamaansa opetusta opiskelijat arvioivat asteikolla
1= Heikko, 2=Välttävä, 3=Tyydyttävä, 4=Hyvä, 5 =Erinomainen
Tulokset keskiarvoina (N=43):
Opettajan tieto/asiantuntijuus opetettavasta asiasta KA 4,42
Opettajan pedagogiset taidot KA 4,42
Oppituntien rakenne KA 3,91
Opettavan aineiston sopivuus asian käsittelyyn KA 4,12
Luokan ilmapiiri opetuksen aikana KA 4,36
Opiskelijan oma arvio omasta oppimisesta KA 3,86
Tuosta nyt yhteenvetona voisi jopa summata, että opetukseni oli hyvää ja jopa erinomaista paikka paikoin. Siis hyvin meni. Iloitsen, että asiasta kiinnostuttiin ja sitä myös opittiin.
Tähän päivään sopii ote pörrölogiasta: "Olisin pitelemätön. Kun vain pääsisin alkuun".
Tänään olen analysoinut saamaani palautetta. Yksinkertaiseti vain käyttäen keskiarvoja. Tein myös ristiintaulukoinnit, mutta kukapa niiden tuloksia jaksaisi lueskella. Yleisesti ottaen asioista, josta suurimmalla osalla opiskelijoista ei ollut mitään tietoa tai vain välttävät tiedot, on nyt hyvät tai erinomaiset tiedot. Eikö olekin erinomainen juttu?
Ennen opetuksen alkua opiskelijat arvioivat omaa tämän hetkistä tietotasoa kvantitatiiviseen tutkimukseen liittyen asteikolla:1 = Ei mitään tietoa, 2=Välttävät tiedot, 3=Tyydyttävät tiedot, 4=Hyvät tiedot, 5= Erinomaiset tiedot.
Tulokset keskiarvoina (N= 42):
Ensimmäinen luku on ennen opetusta ja toinen opetuksen jälkeen
Kvantitatiivien tutkimus 1,85 4,24
Aineiston analyysi 2,05 3,93
Otos 2,13 3,95
Muuttuja 1,90 3,73
Havaintomatriisi 1,15 3,73
Spss 1,08 3,95
Frekvenssi 1,33 3,51
Tunnusluvut 1,56 3,10
Keskihajonta 2,08 3,85
Ristiintaulukointi 1,21 3,78
Vaihteluväli 1,90 3,56
Korrelaatio 1,69 3,74
Saamaansa opetusta opiskelijat arvioivat asteikolla
1= Heikko, 2=Välttävä, 3=Tyydyttävä, 4=Hyvä, 5 =Erinomainen
Tulokset keskiarvoina (N=43):
Opettajan tieto/asiantuntijuus opetettavasta asiasta KA 4,42
Opettajan pedagogiset taidot KA 4,42
Oppituntien rakenne KA 3,91
Opettavan aineiston sopivuus asian käsittelyyn KA 4,12
Luokan ilmapiiri opetuksen aikana KA 4,36
Opiskelijan oma arvio omasta oppimisesta KA 3,86
Tuosta nyt yhteenvetona voisi jopa summata, että opetukseni oli hyvää ja jopa erinomaista paikka paikoin. Siis hyvin meni. Iloitsen, että asiasta kiinnostuttiin ja sitä myös opittiin.
Tähän päivään sopii ote pörrölogiasta: "Olisin pitelemätön. Kun vain pääsisin alkuun".
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)