Siinä se nyt on, paperi, joka todistaa minun opettajuuteni. Maistelen opettaja sanaa. Ei ole vielä tuttu maku.
Asiaa en ole noteerannut, en juhlistanut. Tänään ajattelen, että ehkä sittenkin se olisi kuohuvan väärti. Onhan se tehty. Huonosti ja vailla intoa, mutta tehty kuitenkin. Olisin voinut tehdä enemmänkin, joten mennyttä aikaa häpeillen katselen. Ehkä siksi ei ole intoa sen juhlintaankaan ollut. Hain myös lehtoraattia. Sen kohtalo selviää ensi viikolla.
Kiitän opiskelutovereita yhteisestä kivikkoisesta ja mutkaisesta matkasta. Loppukohden reissu keveni.
Käsi toimii jo paremmin ja odotan töihin pääsyä. Kotona oleskelu ei ole minua varten, siis en ole vielä valmis eläkkeelle. :)
Nyt suuntaan tarmoni ja luovuuteni remonttikohteisiimme. Niitähän tälle kesälle riittää. Ehkä syksyn alkaessa istun uudessa saunassa nautiskellen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti